Jau, kuten otsikkokin  kertoo, olen ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan! Pihalle en uskalla mennä, etten tule taas kipeäksi, sitä en halua. Toisaalta, raitis ilma tekis varmaan ihan hyvää. Henkisesti nimittäin. Alan seota. Kuului PIM ja unohdin kaiken. Huoh. Hullun hommaa.

Suomi hävisi rankasti punakoneelle. Ja mua vituttaa. Tää on ihan kamalaa, koska musta tuli näin fanaattinen ihminen. En edes tiedä mitä fanaattinen tarkoittaa! Kuitenkin, kultapeli meni sivu suun, tänään pronssiottelu Ruotsia vastaan. Jos ne sen häviää, mä ehkä meen oikeesti pihalle ja teen itteni taas kipeäksi. Voiko elämä olla näin pienestä kiinni? Voi, kyllä se voi olla. Jos ei ole muuta kuin tv ja tietokone, niin voi se olla. Surullista. Näin nuorena jo.

Voice soi taustalla. Siellä tuli Irinan Kymmenen Kirosanaa. Onpa se kaunis. Irina siis. Sellainen tavallisen kaunis, ei mikään keinotekoinen barbi. Mutta onneksi harva suomalainen on! Ja se on hienoa! Mutta ei kaikki ulkomaalaisetkaan ole. Ei, ei ainakaan Julia Roberts. Hän on oikein luonnollisen kaunis myös. Kuka katsoi eilen Notting Hillin? Mä katsoin. Vähän. Ja välillä. Hugh Grant ja Julia, oih! Se on kuin joku satu, jossa on prinssejä ja prinsessoja. Linnoja ja ... ei hevosia, busseja kylläkin. Haluan myös sellaisen sadun, mistä niitä saa?

Eilen taas joku oli humalassa. Miksi? En jaksa enään. Onneksi tässä maailmassa on joku joka oikeesti saa mut ajattelemaan jotain muutakin kuin.. No, tiedät mistä puhun.