Mulla on koko viikon tullu ihan hassuja lauseita päähän! Gallerian päiväkirjaan oon muutamia kirjotellu, en tajua miksi, eihän ne edes tarkoita mitään.

En harrasta kuorolaulua. Se kuluttaa aikaani, ja kurkkukin tulee kipeäksi. Ja sitä paitsi, eihän siitä edes makseta.

O_____O

Tänään on koululla päätösjuhla. Saadaan todistukset. Jes! Vihdoinkin näkee, miten tuolla koulussa arvostellaan oppilaita. On nimittäin eka todistus tänä vuonna, missä toivon mukaan on jotain numeroita. Olis mun mielestä ihan reilua. Eikö?

Kauheen surullista kyllä, kun nyt ei olla nähty luokan kanssa säännöllisesti puoleentoista kuukauteen ja sit pitäis jaksaa viel vähän yli kaks kuukautta ilman niitä. Uih, liian kamalaa. Vaikken tosiaan suurimman osan kanssa oikeen toimeen tuu, tai en ainakaan sen pahemmin kaveeraa, on siellä silti sellasia ihmisiä joita tulee varmasti ikävä! ...joo, tulee myös sitä koulua! Se on aika hauska paikka, ei ollenkaan mitään huonoja muistoja siitä. Ja parasta ruokaa! Nam. No, syksyllä sitten taas!

Hetki tuntuu ikuisuudelta kun sen viettää ihmisen kanssa, joka oikeasti on ihan tavallinen, mutta sinulle kultaakin kalliimpi.

Huomenna aamusta lähden bussilla kohtii Seinäjokea ja sieltä junalla Toijalaan Aliisan luo! Jännittää ihan, et miten mä reagoin siihen. Itkenkö vai nauranko, kun on ollut niin ikävä, että ihan sattuu. Aliisa oli kuitenkin mun eka paras ystävä! Varmasti muistellaan viikonloppuna kaikkea mahdollista mitä ollaan tehty ala-asteella ja muutenkin. Oi, tulee varmasti hauskaa!

Sanojakin tärkeämpää oli se, miten hän lähti. Hän nousi kuumailmapalloonsa ja nosti minut mukaansa. Sillä pallolla me matkustettiin maailman ääriin kahdestaan, eikä koskaan enään laskeuduttu maahan.