Eilen sain kuulla hyviä uutisia; sain töitä! Palkkaa en saa, mutta asunnon ja ruokaa. Ja mitä töitä meen tekemään? No, en mitään sen ihmeellisempää kuin elokuvaa :'D Karahka-tuotannosta Janne soitti eilen, ja sanoi, että se hakemani paikka olisi vapaana, joten.. tästä se lähtee, kohta on Oscareiden vuoro :) Kuukausi on kyllä pitkä aika ;s mutta kai mä sen kestän, ja saan kertaheitolla vapaata Veerasta 8D Harmittaa vain että se Seinäjoelle meno menee sinne elokuulle ja myös se Iidan tuleminen :/ ja eräs toinenkin vierailu jää tekemättä, ei voi mitään, vaikka onki surullista.

Rahan kanssa on taas ongelmia. En tiä miten pääsen muuttamaan poies täältä, pitää vissiin mennä töihin ja alkaa keräämään rahaa ite. Huoh. Mielelläni muuttaisin jo omaan kämppään, että pystyisin keskittymään kouluun paremmin ...oma huonekin jo helpottais! Viime vuosi meni niiiin penkin alle, että ihan hävettää käydä jotain lukiota näin paskoilla arvosanoilla! ;o Jotain tsemppilääkettä kiitos. Halpaa mieluiten.

Mä oon miettiny tässä lähiaikoina mun musiikkimakua. Se on aika laaja, ermhg? Totta. Mutta aloin miettimään, mistä musiikista oikeasti pidän enemmän kun muusta. Ja, no, en tietenkään keksinyt. Kaija Koo on sellainen artisti, kenellä ei oo yhtään huonoa kappaletta, mutta toisaalta..onko se sitten parempi kuin muut? Irina on toinen hyvä vaihtoehto, luulisin. Kuitenkaan en oo sitä kuunnellut aikoihin, vois laittaa levyn pyörimään. Sitten on nää Euroviisut, siellä on aina monenlaista musiikkia, hyviä ja huonoja kappaleita. Mutta, en mä niitäkää jaksa allthetime kuunnella :/ vittuku ei mikään kelpaa ;D Ei edes Rammstein. Hmm, ehkä mä en vaan pidä mistään enempää kuin toisesta, kaikki on yhtä hyviä? PLÄÄ, ei kovin reilua, mut nyt meni näin.

Äiti tulee pian töistä, voisin lopettaa dataamisen. Mm. Jos en tänne nyt parin pvän aikana ehdi kirjottaa, niin menee sitten varmastikin elokuulle asti! Ja pian alkaa koulukin (; Heippa!

"Näinkö tää nyt loppuu, mä en tahtois antautua."

...mulla ei ole mitään sanottavaa.

...sain rahaa, miten käytän ne?

...opin uuden asian itsestäni.

...rakastuin Sofiaan.

...katsoin jalkapalloa.

...grillasin.

...tajusin, että voin vain haaveilla.

...ymmärsin, ettei tää olekaan niin helppoa, kuin piti.

...muistin, etten ole ollut iloinen pitkään aikaan.

...unohdin, miten olla iloinen.

...tunnustin itselleni olevani väärässä.

...tahdon olla minä, ja kertoa kuinka paljon välitän.

TÄNÄÄN , HUOMENNA , EILEN

ei mitään väliä.

Kun näen sinut, tekisi mieli huutaa. Mutta tyydyn vain hymyilemään ja sanomaan, että kaikki on hyvin. Vaikka sydämessäni haluaisin huutaa.

________

Kun viisari pysähtyi kello yhteen, ovi kävi. Se avautui hiljalleen, ja sen takaa saapui tumma hahmo. Se otti kintaat pois, ja pyysi kahvia. Keitin, tarjosin, hymyilin. Hahmo nousi, otti kintaat ja lähti. Sen askeleet painuivat syvälle lumeen ja muodostivat kuvioita. Pian se nousi ilmaan, heitti kärrynpyöriä ja nauroi äänekkäästi. Ja sitten välähdys, kipu, kuolema. Oli hiljaista. Vain tuuli soi pyyhkien jälkiä maasta.

________

Kun kaksi maailmaa yhtyy, tapahtuu asioita, joista jokainen vaikenee, mutta joita kukaan ei unohda.

_______

Aamuisin kun herään, ajattelen sinua. Päivällä kun haen postin, ajattele sinua. Ajattelen sinua pyykätessäni, laulaessani, itkiessäni, jopa kun suutelen toista. Mutta, illan tullen, kun taivas tummuu ja aurinko antaa vallan kuulle, ajattelen häntä.

_______

Pelko sanoo pöö!

Mulla on koko viikon tullu ihan hassuja lauseita päähän! Gallerian päiväkirjaan oon muutamia kirjotellu, en tajua miksi, eihän ne edes tarkoita mitään.

En harrasta kuorolaulua. Se kuluttaa aikaani, ja kurkkukin tulee kipeäksi. Ja sitä paitsi, eihän siitä edes makseta.

O_____O

Tänään on koululla päätösjuhla. Saadaan todistukset. Jes! Vihdoinkin näkee, miten tuolla koulussa arvostellaan oppilaita. On nimittäin eka todistus tänä vuonna, missä toivon mukaan on jotain numeroita. Olis mun mielestä ihan reilua. Eikö?

Kauheen surullista kyllä, kun nyt ei olla nähty luokan kanssa säännöllisesti puoleentoista kuukauteen ja sit pitäis jaksaa viel vähän yli kaks kuukautta ilman niitä. Uih, liian kamalaa. Vaikken tosiaan suurimman osan kanssa oikeen toimeen tuu, tai en ainakaan sen pahemmin kaveeraa, on siellä silti sellasia ihmisiä joita tulee varmasti ikävä! ...joo, tulee myös sitä koulua! Se on aika hauska paikka, ei ollenkaan mitään huonoja muistoja siitä. Ja parasta ruokaa! Nam. No, syksyllä sitten taas!

Hetki tuntuu ikuisuudelta kun sen viettää ihmisen kanssa, joka oikeasti on ihan tavallinen, mutta sinulle kultaakin kalliimpi.

Huomenna aamusta lähden bussilla kohtii Seinäjokea ja sieltä junalla Toijalaan Aliisan luo! Jännittää ihan, et miten mä reagoin siihen. Itkenkö vai nauranko, kun on ollut niin ikävä, että ihan sattuu. Aliisa oli kuitenkin mun eka paras ystävä! Varmasti muistellaan viikonloppuna kaikkea mahdollista mitä ollaan tehty ala-asteella ja muutenkin. Oi, tulee varmasti hauskaa!

Sanojakin tärkeämpää oli se, miten hän lähti. Hän nousi kuumailmapalloonsa ja nosti minut mukaansa. Sillä pallolla me matkustettiin maailman ääriin kahdestaan, eikä koskaan enään laskeuduttu maahan.

Ehkä mä tästä masennuksesta selviän ens vuoteen mennessä? Kerrankos sitä 35 pistettä saadaan.

Mutta, oi ja voi, se iski taas. Miksi? Luulin, että olin jo päässyt siitä eroon. Viime kerralla se ei tuottanut mitään ongelmia. Miksi se tekee sen taas? Huoh. Kai tää on joku vamma, josta ei pääse eroon, johon pitää vaan tottua. Selvä, totutaan sitten. Mutta siihen menee hurjasti aikaa. HURJASTI.